Saavuimme Kiviniemen tilalle maanantai iltana kahdeksan aikaan. Kiviniemen tila sijaitsee näppärästi Herajärven kierroksen puolessa välissä. Tilalta voi vuokrata aitta tai riihimajoituksen. Saunan, aamupalan ja illallisen saa lisämaksusta. Tilalla on myös vanha navettarakennus joka on retkeilijöiden käytössä. Siellä on kätevä valmistaa ruuat ja tila on varustettu usealla pöydällä ja retkikeittiöllä. Välittömässä tilan läheisyydessä sijaitsee laavupaikka ja sieltä löytyy myös retkeilijöille tarkoitettu sauna. Saunaa ei ole merkitty karttoihin ja näin ollen siitä ei monikaan tiedä.
Tiistai
HHikers vuokrasi ensimmäiseksi yöksi itselleen aitan, jotta voisimme aamupalan jälkeen lähteä reitille. Heräilimme 7:40 koska aamupala oli sovittu kello 8:00 söimme ja teimme viimeisen ruokainventaarion. Illalla oli tarkoitus valmistaa kananyyttejä ja siihen varattu, itsemaustettu kana oli pakastettu edellisenä päivänä. Kana oli hyvin vielä puoliksi jäässä kun starttasimme reitille noin 10.30
Kiviniemi-Lakkala
Ensimmäinen etappi oli Lakkalan taukopaikka. Heti Kiviniemen läheisyydessä on lahden ylityspaikka, mikä on järjestetty lautalla. Lauttaa on kätevä siirtää vaijerilla, millä se on kytketty rantaan. Maasto Lakkalaan oli helppokulkuista tosin paikoitellen erittäin kosteaa. Eli toisin sanoen kätevä jalkojen lämmittely aloitus. Lakkalassa olimme noin kello 11.45 ja hetken kalastelimme virvelilllä. Lounaaksi meillä oli Real Turmatin Pulled Pork. Real Turmatin ruuat on helppoa ja nopea valmistaa, kunhan vaan saa veden keitettyä.(arvostelu linkki) Toimii siis myös uusavuttomien vaelluksilla. Matkaa Lakkalaan Kiviniemestä kertyi 4.2 km.
Lakkala-Rykiniemi
Kello 13.15 jatkoimme matkaa kohti Rykiniemeä ja siellä meidän oli tarkoitus myös yöpyä. Tämä etappi osoitti jo Herajärvikierroksen haastavuuden. Jatkuvia raskaita nousuja ja laskuja. Korkein nousu oli Vesivaaran huipulle ja kello kertoi meidän olevan noin 250 metrissä. Tässä kohtaa alkoi Kaitsun vasen jalka oireilemaan laskuista ja nousuista. Matkaa saatiin kuitenkin jatkettu ilman suurempia ongelmia Rykiniemeen. Perillä Rykiniemessä olimme 15:30 ja matkaa kertyi 6.7 km. Päivälliseksi valmistimme kananyyttejä. Kello alkoi olemaan jo kuuden luokkaa kun virittelimme riippumattomme nuotiopaikan välittömään läheisyyteen. Rykiniemen rantahan on oivallinen telttaretkeilyyn ja sieltä löytyy lukuisia hyviä paikkoja. Kohta yöpaikat laitettuamme paikalle saapui 8 hengen venäläisryhmä. He onnistuivat ensitöikseen valtaamaan liki koko nuotiopaikan. Pidimme tiukasti kuitenkin omistamme kiinni. Omien puiden hakkaaminen oli äärimmäisen työlästä heille ja meidän pilkkomat puut paloivatkin iloisesti kun he valmistivat itselleen päivällistä.
Meillä on usein tapana valmistella leiripaikka pilkomalla puita runsaasti ja ne ovatkin olleet monelle muullekkin retkeilijälle kiva lisä, että pääsee nopeasti valmistamaan ruokaa. Olisi kuitenkin suotavaa jokaisen kantaa kortensa kekoon ja tehdä vaikka ruokailun jälkeen sama määrä puita seuraaville. Itse olen sitä mieltä ettei kyseisen tavan edustajilla ole oikeutta nauttia meidän kansallispuistoistamme, tämä koskee sekä koti-, että ulkomaisia retkeilijöistä. Laiskan paskan paikka on kotona.
Jatkoimme illan viettoa käymällä uimassa ja ottamalla pieni huikka Strohia. Täytyy sanoa, että taskulämmin Stroh on helvetin pahaa. Sen juominen jatkossa jäikin Eeron huoleksi. Hankkimamme vedenpuhdistin oli hyvä ostos ja sillä saimme kätevästi pumpattua puhdasta ruoka- ja juomavettä. Jatkoimme illanviettoa kalastelemalla ja istumalla nuotiolla. Unille menimme noin 22 aikaan ja ensimmäinen yö meni levottomissa tunnelmissa. Kokonaismatkaa tässä kohtaa oli kertynyt 11.9 kilometriä.
Keskiviikko
Rykiniemi-Suopelto-Eteläpää-Ahvenlampi kokonaismatka 17 km
Kello 8 aikaan heräilimme aurinkoiseen aamuun ja ensitöiksemme virittelimme nuotion. Hyttyskesä oli todellakin alkanut ja näissä metsissä niitä oli runsain mitoin. Aamupalaksi meillä oli aamupuurosetti ja siitäkin löytyy ohje sivuiltamme. Kohtahan jo velivenäläiset heräilivätkin valloittamaan nuotiopaikkaa. Kohti Suopeltoa lähdimme kello 10 aikaan ja pysähdyimme muutaman kerran hengähtämään matkalla. Päivä alkoi jo osoittamaan lämpenemisen merkkejä ja matkalla alkoikin olemaan kuuma. Vaarojen päällä kuitenkin tuuli puhalsi kivasti ja saimme hyttysiltäkin pienen rauhan. Perillä Suopellossa olimme kello 14 aikaan. Kaitsu alkoi sytyttelemään tulia ja Eero lähti vedenhakureissulle läheiselle kaivolle. Kohta Venäläisryhmä myös saapui suopeltoon. Pian huomasimme, että vettä olikin saatavilla läheisen pellon laidassa olevassa purossa. Vesi oli kirkasta ja lähdeperäistä. Pumppasimme silti vettä puhdistimen kautta. Lounaaksi meillä oli Real Turmatin Chili Con Carnea. Meidän oli tarkoitus se rauhassa nauttia laavulla, mutta venäläiset laittoivat isot keittoastiansa suoraan puiden päälle ja onnistuivat savustamaan meidät lähimetsään ruokailemaan. Tässä kohtaa alkoi olemaan heidän typeryyteensä mitta täysi. Emme kauaa jaksaneet Suopellossa hillua koska seura ei todellakaan ollut mieleistä ja aloimme valmistelmaan matkaa kohti Etelepäätä. Siellä meidän oli tarkoitus yöpyä. Juuri ennen lähtöä aloimme saamaan ohjeita mihin meidän olisi hyvä laittaa makuupaikkamme ja venäläiset halusivat varata nuotion läheisyyden, kun olisi heille kuulemma kätevämpää. ”voi vittu sanon minä tässä kohtaa” HHikers on vieraanvarainen veljespari ja tulee hyvin toimeen ihmisten kanssa, suvaitsemme kaikkia kansanryhmiä, mutta ei meille tulla silmille hyppimään.
Eteläpäähän pääsimme kello viideksi ja siellä tapasimme jo aiemmin kohtaamamme miespuolisen vaeltajan. Hänen kanssaan ehdimme tovin juttelemaan kun perässämme saapuikin tunnettu ryhmä. Nautimme välipalaksi mustikka-vadelmakiisseliä. Vaikka Kaitsun jalka oli jo todella kipeä ja laskeutumiset olivat paikoitellen tuskallisia teimme päätösken jatkaa vielä Ahvenlammelle. Sieltä tulleelta naiselta kuulimme ettei väkeä ollut ja tupakin oli siisti ja tyhjä. Näin ollen päätimme vielä jatkaa sinne. Matka oli paikoitellen todella hidas ja tuskainen. Onnistuimme kaikesta huolimatta raahaamaan pehvamme perille ja Ahvenlammelle saavuimme kello 19.45. Olimme niin hikisiä ja kuumissamme, että heti saavuttuamme menimme järveen uimaan ja peseytymään. Puhtaana ja virkistyneenä aloimme valmistamaan päivällistä ja luvassa oli makaronia ja savulohirouhetta. Ruoka oli maukasta ja sitä oli riittävästi. Päätimme yöpyä autiotuvassa koska lähettyviltä ei löytynyt puupareja mihin ripustaa riippumatot. Meidän olisi pitänyt siirtyä kauemmaksi metsään ja se ei juurikaan innostanut kun tarjolla oli leveät kerrossängyt. Tuvan lämpötila oli päivän mittaan noussut melko kuumaksi ja avasimme kaksi isompaa ikkunaa oven kummaltakin puolen. Riippumattojen hyttysverkoista saimme viriteltyä suojat ettei meitä yöllä häiritsisi hyttysinvaasio. Yöpuulle painuimme 22 aikaan ja saimme nukuttua aamu 8 asti.
Torstai
Ahvenlampi-Huuhkajavaara-Kiviniemi 8.6km
Aamupalaksi taas perus puurosetti. Kaitsu kävi tutkailemassa ympäristöä ja löysi järvenrannasta autiotuvan veneen. Tappi vaan puutuui, mutta sen saimme näppärästi veisteltyä puukepistä ja tiivisteeksi laitoimme veneestä löytyneen kumihanskan. Täydellien HHikers tappi.
Kiertelimme järveä ja koitimme saada virvelillä kalaa kuitnkin tuloksetta. Aikamme kuluksi katsoimme muutaman katiskan joissa ei lupia ollut. Toisessa oli muutaman ahven ja hauensintti, mutta jätimme tämän ryöstökalastajan pyydysvälineet sellaisenaan järveen. Lounaaksi nautimme Ahvenlammella Real Turmatin lohipataa ja se oli kuten muutkin heidän valmisteensa, erittäin hyvää. Matkaa jatkoimme vasta kello 13:15, minkä saimme huomata oleen virheeen. Päivälämpötila oli noussut liki 30 asteeseen ja tuulta ei juurikaan ollut. Vaeltaminen oli tässä kohtaa kipeällä jalalla todella tuskaista. Perillä Huuhkajavaarassa olimme 14:15 ja siellä pidimme 15 minuutin mittaisen hengädys ja paidankuivattelu tauon. Kohta jo jatkoimmekin matkaa Kiviniemeen ja sinne saavuimme 14:30
Kiviniemi
Tästä meidän oli tarkoitus jatkaa Herajärven kierros loppuun aina kolin huipuille asti, mutta 30 asteen lämpötila ja tieto ettei matkalla olisi vesihultoa, järviä tai jokia, mistä saisi juomaveden, päätimme lopettaa kierroksen Kiviniemeen.
Vuokrasimme kanootin ja kävimme Herajärven toisessa päässä olevalla leiriytymispaikkalla nimeltään Myllypuro. Pysähtelimme matkalla pienissä saarissa ottamassa sponssikuvia ja katselemassa maisemia. Jostain Eero onnistui saamaan käärmeenpureman. Sen huomasimme Myllypuron leiripaikalla. Kun mitään suurempia oireita ei ollut ja tiesimme puremasta olevan jo vähintääkin puoli tuntia, jatkoimme rauhallisesti lounaan valmistamista. Chillailimme Myllypurossa vielä hetken aikaa ja sitten suuntasimme takaisin Kivinimeen. Mukava vastatuuli koko matkan hankaloitti paluuta. Melontamatkaa tälle päivää kertyi noin 16 kilometriä. Loppupäivä Kiviniemessä menikin sitten saunoessa ja päivällisen merkeissä.
Perjantai
Seuraavana päivänä ajelimme Kolin huippujen juurelle ihan vain autolla ja kiipesimme katselemaan maisemat. Tähän huippureissu Kolilla onkin hyvä päättää. Ikävää ettei kirjoittaneen jalka kestänyt painavan rinkan kantamista raskaassa maastossa.